Kaleva 31.7.2017
Pieni kylä, pienet ihmiset
ROMAANI
Janne Nevala: Kylän halki virtaa joki. Rokkimopo Kustannus 2017.
Liminkalaisen Janne Nevalan (s. 1966) kolmas romaani Kylän halki virtaa joki on keskitetty tarina kolmen ihmisen jälleenkohtaamisesta.
Sävy on vakava, välistä miltei juhlava, mutta sitten mukaan tuleekin tilannekomiikka.
Etelässä asustava viisikymppinen Pekka palaa kolmenkymmenen vuoden jälkeen kotiseudulleen Taivalkoskelle selvittääkseen tapahtuman, joka aikanaan katkaisi välit lapsuudenystävän Antin kanssa.
Kolmas henkilö on Antin vaimo Anni, joka hämmästyttävästi muistuttaa jokeen kauan sitten hukkuneeksi tiedettyä toista Annia.
Tässä kohtaamisessa heidän tiensä risteävät. Tarina kuoriutuu vähitellen kolmesta eri näkökulmasta.
Jokaisella on oma ”outoutensa”, jonka vähittäinen paljastuminen pitää jännitteen yllä.
Kerronta kulkee kolmessa eri aikatasossa.
Nykytason lisäksi Pekan ja Antin nuoruudessa sekä sulhasensa Amerikan kirjeitä odottelevan nuoren Annin tilanteessa.
Aikanaan kaikkien mielessä on ollut lähtö. ”Pieni kylä, pienet ihmiset.”
”Eikä joki ketään vangitse. Ihminen vangitsee itse itsensä ja ihmisten puheet, jos niin olivat tehdäkseen ja siihen ansaan minä en aikonut langeta”, nuori Anni ajattelee.
Nevalan ilmaisu on aistimuksellista ja samalla lakonista tyyliin, joka tuo mieleen Antti Tuurin kerronnan.
Näin Pekka tarinan alussa kohtaa Iijoen:
”Seison Taivalkosken partaalla ja katson jalkojeni juuressa pyörivää vettä. Muistan kevättulvia jotka olivat tehneet joesta hurjistuneen, holtittomasti heittelehtivän väkivaltaisen eläimen, joka koetti väkisin pursuta ulos ahtaasta uomastaan. /.../ Menen polvilleni rosoiselle kivelle, kumarrun eteenpäin ja painan käteni varovasti veden pintaan. Kylmä vesi puree sormenpäitä, on kuitenkin jo syyskuu.”
Parista pienestä lipsahduksesta huolimatta (Irenen nimi vaihtuu Irinaksi, minä-näkökulma heilahtaa hän-näkökulmaksi) tiiviinä kärjistyvä tarina pitää otteessaan.
Harmillista, että kirjan ulkoasu ei tunnu vastaavan romaanin henkeä ja tyyliä, sillä se viestii jotain muuta kuin vahvasti jännitteinen tarina olisi ansainnut.
MARJA-RIITTA VAINIKKALA
