Kirjan roviot ja puutarhat

 

Romaani

Geraldine Brooks: Kirjan kansa, suom. Arto Schroderus. Tammi 2009

 

Kirjan kansa on romaani kirjasta, mutta sitä voi lukea myös rakkaus- ja jännitystarinana.

 

Kolmikymppinen Hanna on urallaan edennyt kirjojen konservoija. YK:n kutsusta hän matkustaa kotoaan Sydneystä arvioimaan keskiajan Espanjassa tehdyn juutalaisten pyhän kirjan, Sarajevon haggadan, kuntoa. Muslimikirjastonjohtajan henkensä kaupalla pommitukselta pelastama teos on tarkoitus sijoittaa juhlallisin menoin Sarajevon museoon, missä se suojeltuna olisi nähtävillä yhdessä taiteellis-tyylillisten sukulaistensa kuten ortodoksisten ikonien, islamilaisen kalligrafian ja katolisen psalttarin kanssa.

 

Sarajevon monikulttuurinen historia on sallinut juutalaisten, muslimien ja kristittyjen kohtaamisen, ja näissä kohtaamisissa myös haggada on ollut mukana. Teos on joutunut uskontojen ja sotien kiistakapulaksi ja ollut osallisena niin natsien kuin paavin inkvisiittorien vainoissa.

 

Australialaissyntyinen Geraldine Brooks toimi sotakirjeenvaihtajana Bosniassa 1992 ja tutustui silloin todella olemassa olevaan haggadaan, jota pidetään yhtenä maailman arvokkaimmista kirjoista. Se on taidokkain miniatyyrimaalauksin koristeltu kertomus juutalaisesta pääsiäisenvietosta ja Israelin kansan erämaavaelluksesta.

 

Kirjan kansa kuvaa kulttuurien ja uskontojen rajoille sijoittuvaa inhimillisyyttä, julmuutta ja heikkoutta - niitä kaikkia. Se on rakkaustarina, koska Hanna löytää Sarajevosta todellisen rakkautensa, mutta myös koska se kertoo rakkaudesta kirjaan ja taiteeseen. Se on jännitystarina, koska sen kuluessa Hanna saa selville syntyperänsä salaisuuden, mutta myös koska romaanin nykyhetkeen limittyvät kiehtovat sisäkertomukset seuraavat haggadan reittiä 1800-luvun Wieniin, 1600-luvun Venetsiaan ja 1400-luvun Espanjaan.

 

Hanna puhuu convivenciasta, ajasta jolloin juutalaiset, muslimit ja kristityt elivät toisiaan hyödyttävässä vuorovaikutuksessa. Haggadasta luennoidessaan hän haluaa antaa käsityksen "kesäisistä runoilloista kauniissa maisemoiduissa puutarhoissa, siitä miten arabiaa puhuvat juutalaiset seurustelivat vapaasti naapureidensa, muslimien ja kristittyjen kanssa".

 

Humanistisen - ja nykyisinä aikoina miltei utooppisen - näkynsä lisäksi Kirjan kansa on kiinnostava kurkistus tekniikkaan, tieteeseen ja kädentaitoihin, siihen kuinka vanhan kirjan lehtien väliin joutunut hyönteisen siipi tai suolaveden pisara voivat tutkimuksen kautta avata menneitä aikakausia ja kohtaloita.

 

Haggadan myötä Kirjan kansa palaa aina kirjastoihin, joiden tehtävänä on säilyttää ja vaalia kirjamuotoista sivistystä. Romaani onkin omistettu kirjastonhoitajille. Sen motto, runoilija Heinrich Heinen lause sanoo kaiken: "Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä."

 

Rovioiden sijasta on mahdollista valita convivencia ja puutarhojen kesäiset runoillat.

MARJA-RIITTA VAINIKKALA

(Kaleva 1.7.2010)