Se suuri palapeli
Aatehistoriallisia esseitä
Fredrik Lång: Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä, suom.Marja Kyrö. Teos 2010
Määritelmiin turvaavalle ihmismielelle essee on vaikea, sillä se on prosessi. Sen tarkoitus on jättää avoimeksi, kysyä ja ehdottaa. Se karttaa lopullsia vastauksia, se on rohkeiden laji.
Suomenruotsalainen Fredrik Lång (s. 1947) analysoi väitöskirjassaan Det industrialiserade medvetandet (1986) tiedon käsitettä. Yksi nyt ilmestyneen kokoelman esseistä on nimeltään "Mustavalkoinen tiede?", jossa hän toteaa jokaisen aikakauden laativan omat ohjeensa tieteen noudatettaviksi. Näkemys todellisuudesta on siis suhteellinen ja aikansa räätälöimä: "Sallikaa minun arvata osuva Alkulause seuraavaan suureen kertomukseen: Alussa oli ekologinen tasapaino."
Lång esittää historian kehänä, jossa tarina toistuu ja muuntuu. Jokainen suuri kulttuuri alkaa ponnekkaasti kunnes tasaantuu, latteutuu ja tuhoutuu. Lång viittaa Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoon, vaikka parempi nimi teokselle hänen mielestään olisikin Sivilisaatioiden perikato.
Lång kirjoittaa tieteestä, taiteesta ja luonnosta filosofian kautta. Kantin filosofiaan viitaten hän nostaa esiin eksaktin tieteen kunnioittamat "ensisijaiset laatumääreet" kuten massa ja nopeus ja toisaalta taiteen "toissijaiset laatumääreet" kuten värit ja muodot, joiden tutkimusta tuottavasta näkökulmasta on pidetty tehottomana. Luonnontieteiden nousu 1700-luvulla nosti mitattavuuden kunniapaikalle ja alensi taiteen arvoa, sillä kauneus ei-mitattavana on hyödytöntä. Päätelmä lyötiin lukkoon viimeistään silloin, kun taide luopui luonnon jäljittelystä. Siinä yhteydessä taide tosin myös monimutkaisti ja kyseenalaisti kauneuden käsitteen.
Vastakkaisuudet Långin tekstissä ovat esseemäisen "itsekeskustelun" eli dialogin työkalu. Länsimainen ihminen määrittelee identiteettinsä kreikkalaisuuden, juutalaiskristillisyyden ja renessanssin perinnöllä, vaikka yhtä vaikuttavia tai vaikuttavampiakin kulttuureita on ollut olemassa - kuten arabialainen kulttuuri, hän sanoo.
Länsimainen tiede ei lähtenyt seuraamaan islam-linjaa, koska se kristilliseltä kannalta kuului harhaoppeihin. Kristinusko vapautti joukkonsa antiikin kollektiivisesta identiteetistä antamalla sijalle persoonallisen jumalasuhteen ja sen myötä "minän". "Minän" myötä tuli "sinä", ja vasta se mahdollisti sukupuolten välisen henkilökohtaisen maallisen rakkauden - antiikin Kreikassahan "tasa-arvoisia" olivat vain vapaat miehet.
Långin mukaan tasaveroisen sukupuolisen rakkauden ilmentymiseen tarvittiin kristinusko, joka synnytti yksilön siirtämällä kollektiivisen identiteetin tuonpuoleiseen.
"Suuren palapelin yksittäisiksi osasiksi" luonnehtimissaan lyhyissä ja ajatuksellisesti painavissa esseissään Lång tarkastelee kokonaisuuksia. Painokkuudesta huolimatta teksti liitää aatehistoriallisessa maisemassa kiinnittäen huomion kohteeseen kerrallaan, mutta muistaen samalla muita kohteita. Långin esseet ovat kuin kurkistusaukkoja todellisuuteen tai kuin kuvia, joiden esittämä todellisuus muuntuu aina rajauksen mukaan.
Päätösesseessä "Taide moraliteettiprojektina ja subjektin peilaajana" Lång avaa uuden ikkunan: "...näyttää siltä kuin luonto nyt pääsisi osalliseksi vapauden tähän saakka abstraktina pidetystä ajatuksesta, kun toisaalta taas ihmisen olisi jälleen pakko oppia ottamaan huomioon välttämättömyyden kovat lait."
MARJA-RIITTA VAINIKKALA
(Kaleva 25.10.2010)
