Rantala.jpg

Kaleva 10.4.2017

Muistiinmerkintöjä rintasyövästä

ROMAANI

Raija-Sinikka Rantala: Maanantaikappale. Like 2017.

 

Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantalan (s. 1947) kahdeksas kirja kertoo rintasyövästä. Tarinan minäkertoja saa sairastumisesta kertovat päiväkirjat tuntemattomalta naiselta, joka toivoo hänen kirjallisesti hyödyntävän materiaalia.

 

Romaani koostuu noin vuoden kattavista muistiinmerkinnöistä, joiden lomaan sijoittuvat minäkertojan lyhyet kommentoivat osuudet.

 

Sairastuminen työntää päiväkirjan kirjoittajan todellisuuteen, jossa on kokemattomana selvittävä tutkimus- ja hoitolabyrinteista.

 

Vaikeinta on epävarmuus, sillä juuri mikään ei tunnu sairaaloissa menevän sovitusti.

 

Sairauspäiväkirjoista kirjaa koostava minäkertoja lähinnä toistaa muistiinpanojen merkintöjä.

 

Uutta hänen näkökulmansa tuo sillä, että hän miettii kuinka itse toimisi syöpään sairastuessaan.

 

Päiväkirjat kertovat taudin kulusta ja toistuvista arkirutiineista:

 

Herättyäni söin vähän pinaattikeittoa, maksoin pari laskua verkkopankissa ja siirryin nojatuoliin olohuoneen avoimen ikkunan ääreen. Vaikka Paul Auster oli seurana, nukahtelin uudelleen auringonpaisteeseen huivi kärvennetyn rinnan päällä.”

 

Maanantaikappale on enemmän fiktiolla silattu raportti rintasyövästä kuin varsinainen romaani.

 

Kaunokirjallista jännitettä siinä on vain vähän - syöpään sairastuneen naisen ja hänen tyttärensä mutkikas suhde, josta äiti kantaa syyllisyyttä, sekä minäkertojan halu tietää, kuka hänelle päiväkirjojaan lähettävä nainen on.

 

Aihe on kuolemanvakava, mutta sellainenkin tarvitsisi toisen kerrontatason saadakseen fiktiivistä täyteläisyyttä. Synkän aiheen voi taittaa ironialla tai runollisella tyylillä, jolloin tarina alkaisi elää kaunokirjallisuutena.

 

Nyt teksti toimii empaattisena katsauksena rintasyöpäpotilaan kokemuksiin, mutta romaaniin kuuluva lataus siitä jää puuttumaan.

 

MARJA-RIITTA VAINIKKALA