Kaleva 28.10.2014
Kenen tahansa elämä
RUNOTEOS
Suvi Valli: Elämä:kertoja. Otava 2014.
"Mikä Hänessä on häntä?" kysyy Suvi Vallin Elämä:kertoja -kokoelman ensimmäinen runo.
Kokoelman tulkinnallinen nimi viittaa moninaisuuteen ja kertojan osuuteen elämäntarinassa:
"Tästä pitäisi tulla jonkun elämäkerta mutta mitä elämä on muuta kuin kertoja."
Elämä:kertoja on vuonna 2007 J.H. Erkon kilpailussa jaetun ensimmäisen palkinnon voittaneen Suvi Vallin toinen runoteos. Esikoiskokoelma Ohijuoksija ilmestyi vuonna 2011.
Valli ei luo tarinallisia henkilökuvia, vaan valittuja välähdyksiä elämän "kertomisesta". Kun runo puhuu elämästä, se puhuu katoavaisuudesta ja iäisyydestä, hahmottamisen vaikeudesta.
Runo Asialista sanoo näin: "Ketä tahansa ei ole olemassa. Kuka tahansa on aina valinta ja nimi valituksi tulemista. Ääni. Ihminen Äänessä."
Yksi osastoista on nimeltään Matin valinta. Kokoelman lopussa oleva hakemisto auttaa lukijaa suunnistamaan: runohenkilöissä on Topeliuksen kivenkääntäjä-Matti, Matti Vanhanen ja Matti Nykänen.
Runon asettelu on osa sen merkitystä. Vallin runot leikittelevät sillä, miten teksti ottaa kirjan sivuja haltuun.
Runojen riveissä on merkitystä luovia aukkoja, myös konkreettista tyhjää tilaa sanojen välissä. Runot etsivät kirjan sivuilla paikkansa perinteisestä muodosta piittaamatta, ja paikoin tekstiin liittyy alaviitteen tapainen sivuilla juokseva kommenttinauha.
Runokuvat ovat selkeitä ja yksinkertaisia, mutta sisältävät syvyyden: "Elämän loputtua ei voi enää juoda, hukata avaimia eikä silittää kissaa. Ei voi mitään. Ei voi hajota, vaan hajoaa."
Vallin runous liittyy konkreettisen runouden virtaukseen, joka korostaa runon visuaalisuutta ja ajallis-avaruudellista rakennetta. Paperi on tila, jolla sanat ovat keskinäisessä yhteydessä niin, että runon lukeminen perinteisellä lineaarisella tasolla ei ole mielekästä.
Eihän elämäkään ole lineaarinen jatkumo, vaikka se yleensä kerrotaan siten. Sen seikan Suvi Vallin Elämä:kertoja tuo raikkaasti esiin.
Marja-Riitta Vainikkala
